tiistai 18. joulukuuta 2012

joulun kalenteri: 18. luukku

18. KOVA



South Park





Kaikki ovat varmasti katsoneet ”South Parkia” jakson tai parikymmentä. Monet pitävät sitä hauskana, toiset taas väärällä tavalla huonona. Jälkimmäinen klaani lieneekin olevan sitä kukkahattutätien klaania. ”South Park” on oikeasti hauska.

South Parkin” ensiesitys ajoittuu vuoteen 1997. Tuona aikana Internet oli vasta tekemässä todellista läpimurtoaan, eikä kukaan tiennyt sarjasta tuon taivaallista. Eihän tuolloin käytännössä kukaan tavallinen ihminen ymmärtänyt lataamisista. Itsekin pääsin kosketuksiin sarjan kanssa ”vasta” 1998, kun maksukanava Canal+ päätti ryhtyä esittämään lasten piirrettyä. Ja meillähän tuohon aikaan näkyi Canal+:n aikuisviihdettä sisältäneet kanavat.

Canal+ lähetti tuolloin muinoin kotiin ohjelmaoppaan, mistä pystyi näkemään tulevan kuukauden ohjelmatarjonnan, sekä kyseisenä kuukautena esitettävät uutuuselokuvat. Ohjelmaoppaan kannessa komeili kuukauden paras/suurin/odotetuin elokuva, mikä oli pakko nähdä. Sellaisia, kuin ”Independence Day”, ”Jurassic Park” ja ”Titanic”.

MUTTA EI TÄLLÄ KERTAA! Kannessa komeilikin avuttomasti piirretty tuherrus, sellainen, minkä itsekin olisin varmaankin osannut tuhertaa. Tuijotin kansilehteä ”mitä vittua nyt taas” -ilmeellä. ”Mikä helvetin South Park?” Selaan lehdestä piirrettyä käsittelevän aukeaman ja luen. ”Internet-sensaatio”, ”rajoja rikkova tv -piirretty”. Esittely ei saanut yläasteen kynnyksellä olevaa mukulaa vakuutettua.

South Park” esitettiin tuon kuukauden loppupuolella ensimmäisen kerran. Siinä oli kolme – neljä viikkoa aikaa tuijottaa pöydän kulmalla notkuvaa piirrettyä töherrystä, missä ”Kuolema” jahtaa neljää pikkupoikaa kolmipyörällä. Ehkä niinä viikkoina mielenkiinto alkoikin heräämään, oli siis pakko katsoa kyseinen piirretty.

Canal+ ohjelmaoppaan kansi oli suunnilleen tällainen


Mitä sen jälkeen tapahtui? No... pidin piirretystä. 13-vuotiaaseen iski tavattoman lujaa äärettömän typerä huumori rajuine alapääviittauksineen ja humoristisella tavalla esitetty väkivalta (mm. Kennyn kuolema). Tuosta hetkestä eteenpäin nauhoitin jokaisen kanavalla esitetyn ”South Park” -jakson VHS-kasetille. Uskon yhä näiden kaikkien kasettien olevan tallessa.

Kyseiset VHS-kasetit on tullut vingutettua useasti läpi, milloin minkäkin takia. Ollut kipiänä ja omasta sängystä kurkkinut sarjaa, ollut tekemisen puutetta tai silkasta innostuksesta ”South Parkia” kohtaan. Vuosien mittaan ”South Parkia” en enää ole niin usein katsonut. Tarkoitan sitä, että jakson nähtyään sitä en enää VHS-kasetilta katso viidennen kerran uudestaan. Muut asiat menevät nykyään edelle ja voisin väittää löytäneeni elämää ”South Park” -maailman ulkopuolelta. Nämä VHS-kasetit on kuitenkin jääneet muistoksi sarjasta, niiden ohella myös oheistuotteita ”PlayStation” -peleistä vanhan Nokian kännykänkuoriin.



South Park” tuli koko kansan tietoisuuteen ”vasta” vuosi sen jälkeen, kun itse olin ensimmäisen kerran sitä nähnyt: MTV 3 ryhtyi esittämään klassikkosarjaa Suomen pääkanavilla. Tuota ennen olin mm. parin kaverini kanssa tehneet äidinkielentunnilla esitelmän sarjasta, havainnollistaen esitystä klipeillä sarjasta. ”Onpas typerän näköinen, ihan paska” ja muut suomalaiseen perikuvaan kuuluivat lausunnot kaikuivat ympäri pitäjää. Tuulitakkien kahina ryhtyi kaikumaan, kun torstai-iltana MTV 3:lla esitetyn ”debyytin” jälkeen sarja oli sittenkin kaikkien mielestä aivan paras ja Kenny söpöin. ”Mitä vittua nyt taas”, ajattelin tuolloinkin. Äidinkielentunnin esityksestä taisimme kuitenkin saada melkoisen hyvän arvosanan.

South Parkin” kulta-aika mielestäni osui nimenomaan sarjan alkuvuosiin. Tekijät Matt Stone ja Trey Parker fiksusti osasivat tähän aikaan iskeä elokuvan tästä piirretystä. Ja hyvin on elokuvakin tehty, se on onnistuneimpia ja parhaimpia animaatioita/musikaaleja/komedioita. Jopa IMDb:ssä elokuvaa arvostetaan arvosanalla 7.8. ”South Park: Bigger, Longer & Uncut” taitaa olla myös niitä harvoja leffoja, mikä on myynyt vanhan Kauttuan Kuvan salin täyteen ”Pahat pojat”- ja ”Pekko Aikamiespoika” -leffojen lisäksi. Ja koska elokuvakin teki vaikutuksen, piti myös kyseinen VHS hankkia. Ja sitäkin on katsottu niin monta kertaa, että nauha rypistelee joissakin kohtia elokuvaa.



Ajan saatossa sarja on mielestäni aikuistunut, ehkä minäkin siinä sarjan rinnalla. Pierukakkapippeli -huumori on toisinaan jäänyt vähemmälle sarjan keskittyessä ajankohtaisempiin ja nokkelaampaan huumoriin. Mutta kuten tuossa aiemmin mainitsin ”kulta-ajasta”, sarjaa ei mielestäni enää pidetä niin isona asiana. Kuitenkin, mitä nyt olen ”JIM” -kanavalta seurannut tätä sarjaa ensimmäisestä jaksosta lähtien, olen nauranut sille edelleen. Joitakin juttuja oivaltaa nyt paremmin kuin silloin liki 15 vuotta sitten. Toisaalta taas, en ehkä olekaan kasvanut henkisesti aikuiseksi ja nautin tästä typerästä huumorista.

Haittaaks se?



18. luukun lapsille suunnattu piirretty


South Park

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti