keskiviikko 19. joulukuuta 2012

joulun kalenteri: 19. luukku

Voisin melkeinpä väittää, että tästä eteenpäin loput asiat ovat absoluuttisesti listan parhaimmasta päästä. Kun aiemmin olin yrittänyt sekoitella tärkeitä asioita eri puolille kalenteria, toki loppua painottaen, niin nämä seuraavat ovat ne kuusi (6), mitkä rankkasin heti alussa kärkeen. Järjestys on moneen kertaan vaihtunut, enkä välttämättä edelleenkään ole varma, mikä järjestys on oikea. Mutta nyt näin joulukuussa 2012 fiilis oli tällainen.




19. KOVA


Kalmari



Ai Kalmari vai? Se lätkämaalivahti?”

Kalmari on hieno lempinimi. Olen saanut omistaa sen nyt yli 12 (kaksitoista) vuotta. Jos jääkiekkoilu on osa identiteettiäni, on sitä myös tämä lempinimi. Jossain määrin ehkä enemmänkin.

Lähiseudulla täällä Satakunnassa, ja miksei muuallakin Suomessa, nimi ”Kalmari” on jäänyt monille hyvin muistiin. Uskoisin ainakin niin. Joku on kuullut ”Kalmarin” tehneen sitä, tai tietää ”Kalmarin” välikäden kautta. Jos minut mainitaan jossain omalla nimelläni, ei nimi ”Antti” herätä mielikuvia.

Tässäkin tapauksessa kaikki sai alkunsa jääkiekon kautta. Vuosi oli 2000, syksyinen vuodenaika ja matkasimme bussilla kauden avauspeliin Turkuun LäKin C-junnujen kanssa. Vastustajana TuTon C-junnujen kakkosjoukkue. Pelin hävisimme muistaakseni 8-1 tai 10-1, pelasin pelistä viimeisen erän päästäen kaksi maalia ja isäni oli mukana matkassa.

Aivan pelien kynnyksellä valmentajaksi oli tullut erinäistä mainetta saavuttanut ”Limppu”. Bussin takaosassa selviteltiin pelikuvioita. ”Limppu” ei tuntenut kaikkia pelaajia nimeltä ja kysyi sukunimeäni.

Liian pitkä, sun nimi on Kalmari”. Tästä lähtien koko pelireissun joukkuekaverit puhuivat Kalmarista. Eniten kuitenkin hämmästytti se, että sunnuntaina pelatun pelin jälkeen maanantaina koulussa lähes kaikki jo kutsuivat minua Kalmariksi.

Ehkä juuri näistä lähtökohdista tuolloin 2000-luvun ensimmäisinä vuosina ”Kalmari” miellettiin nimenomaan jääkiekkomaalivahdiksi. Osaksi toki myös siksi, että vuosien varrella monet pelikaverit pysyivät samoina ja viljelivät ahkerasti ”Kalmaria”. Niin pukukoppielämässä kuin sen ulkopuolellakin. Elämään jäänyt nimi ”Kalmari” on vuosien edetessä linkittynyt myös mm. serkkuihinikin. He ovat kuulemma saaneet vastailla kysymyksiin ”ai sää oot Kalmarin serkku?”

Olen kovasti yrittänyt etsiä kuvassa olevan kaimani pelipaitaa


Pääasiassa nimitystä ovat käyttäneet samaan ikäluokkaan kuuluneet ihmiset, suurinpiirtein se ikäryhmä, joiden parissa junnuvuosina pelasin kiekkoa. Eli puhutaan suunnilleen 1982 – 1989 syntyneistä. Ehkä siksi olenkin tänä vuonna hämmästellyt, kun ”Kalmari” nousi esiin liki kymmenen vuotta nuorempien uusien joukkuekavereiden parissa. Ja myös kymmenisen vuotta vanhempien joukkuekavereiden kanssa. Ja kyseessä kaksi täysin eri kiekkoporukkaa, joissa nimi nousi esiin.

Kalmarista” on tullut minulle niin vakiintunut lempinimi, että reagoin siihen kuin oikeaan nimeeni. On ollut tilanteita kaupassa, festareilla, jääkiekko-otteluissa (katsomon puolella katsojana) ja muissa systeemeissä, missä ihmisjoukon keskeltä on huudettu ”Kalmaria” ja katseeni on kääntynyt viittoilevan käden suuntaan. Jopa työpaikassa pari tahoa käyttää kutsumanimenäni ”Kalmaria”. Ja kun asialla nyt mehustellaan, niin jopa paketti on tullut perille pelkällä tiedolla ”Kalmari, Kauttua”.

Surullista tai ei, ilman ”Kalmaria” monikaan ei tunnistaisi tahi tietäisi minusta mitään. Tai, no, niin. Tietävätkö he siltikään mitään, kuin ”se on se maalivahti”, tai ”veti SuperGooMin kahden tunnin unilla”. Nimityksestä on kuitenkin tullut minulle henkilökohtasesti läheinen, jota käytän useimmiten myös Internet -nimimerkkinäni. Festareillakin esittelen yleensä itseni ”Kalmarina”. Ja onhan se tämän blogin nimikin.



Ei lempinimi voi olla kalenteriluukkuna”. Kylläpäs, jos on näin narsistinen ja itsekeskeinen ihminen.



19. luukun kutsumanimi


Kalmari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti