tonnin haaste, pvä 20: maskia.

Olisin toivonut voivani huutaa tässä ”junan kääntyneen”, mutta ihan ei puhti siihen ole riittänyt. Puolikkaasta tonnista puuttuu sen ”porilaisen” verran kuitenkin. Nooh, siihen nähden, mitä olin saavuttanut ennen eilistä kirjoitushetkeä, on parannusta tullut sellaiset ”kolme varttia”, ts. ~ 75 kilometriä. Hieman enemmän siis.

Päivä on noudattanu melkolailla samaa kaavaa kuin eilen. Tosin tänään heräsin jo kukonlaulun aikaan (= klo 9), kun saatanallinen ukkosmyräkkä pyyhkälsi ohi. Ilmeisesti salama iski suhteellisen lähellekin, mutta ei se siinä mielentilassa kiinnostanut vittuakaan. Varsinkin, kun en enää saanut unta sen jälkeen. Kiitti hei luonnonvoimat aamuherätyksestä. Eipä siinä sitten, pyörän selkään ja polkemaan sellainen 10 kilometriä.

Pyöräilyjen jälkeen salille treenailemaan. Jos mieli vain jaksaa, niin huomennakin olisi tarkoitus kiskoa salitreeni, koska perjantaina aikataulu voi mennä hieman liian tiukille ”Ruissin” kanssa (tässä pitää tietää se, että salitreenaan "joka toinen päivä"). No mutta, itse salilla yritettiin puhua ympäri maalivahtivalmentajaksi pikkujunnuille. Omana kohteliaana toteamuksena oli kuta kuinkin, että niitä parempiakin valmentajia löytyisi. Ja vahteja. Mutta ei kai siinä sitten mitään, syksyllä se nähdään, olenko lauantaisin herännyt aamujäille muksujen kanssa leikkimään. Onhan jollain tavalla kuitenkin haaveena ollut valmentaa nuorempia veskareita, erityisesti silloin, jos omia jälkeläisiä tähän maailmaan joskus pyörähtää ja he innostuvat kiekkoilusta aikanaan. Toivottavasti niitä jälkeläisiä ei ole näköpiirissä juuri nyt.

Kun kiekkolinjalle päästiin, niin jatketaan toki. Vanha, ”Wall Activen” maskini on jäämässä eläkkeelle 12 vuoden uskollisen palveluksen jälkeen. Otsan seutuvilla on useamman vuoden ollut pienen pieni halkeama, ristikkoa ja nappeja on vaihdettu uusiin. Nyt yksissä kesätreeneissä osui leukaan ensin lämäri, jonka jälkeen tultiin ryminällä kolaamaan yli. Epäonnistunut yritys, itse nousin samantien ylös, "rookie" jäi keräilemään itseään. Tilanteessa tosin maski lohkesi/halkesi leuan tietämiltä, eikä se luultavasti tarvitse Jutilan lämäriä kovempaa iskua haljetakseen kahtia. Siispä, tänään kävin tilauttamassa uuden maskin ja voi veljet, eivät ne mitään ilmaisia ole. Mutta kunhan uusi kumppani palvelee myös sen 12 vuotta, niin uskoisin sen maksaneen itsensä jo takaisin. Suunnitelmissa olisi maalautta parit pienet kuviot, vaikkapa ”Kalmari”, ”42” ja takaraivoa tukevaan elementtiin urallani pelattujen seurojen logot. Noin esimerkiksi, joskus haaveilin ihan oikean kalmarinkin kuvaa maskiin. Noh, tuleeko se koskaan toteutettua, jää nähtäväksi. Vinkkejä voi toki antaa lähiseutujen hyypiöistä, joilla olisi ammattitaitoa kuvataiteelliseen koristeluun (vink vink).

Kyllä! Maski tulee olemaan "ässämäisen" punainen!

Tilauksen jälkeen tuli parit kyläpyöräilyt jälleen suoritettua, kotona kuntopyörällä taas tunnin setti katsoen ”Rock'n Roll Never Dies” -leffaa samalla. Samuli Edelmann näyttelee vajaata (mutta ei kikkeliään) ”kitarasankaria”. Hyvin alkava leffa lässähtää aika pahasti ja IMDb:n arvosana 5,1 on aika oikeutettu. Toki, monia suomalaisia eturivin näyttelijöitä vilahtaa mitä typerimmissä rooleissa ja osa ”southparkmaisista” kiusallisen hiljaisista hetkistä antaa parit hymähtelyt. Ei ne nyt ihan parituntista leffaa pelasta. Tuli tämän jälkeen sotkettua jälleen ”Rillit Huurussa” -sarjan aikana.

Tuli sitä tänään toinenkin leffa katsottua, pitkästää aikaa ”Brianin Elämä”. ”Monthy Python” porukan tekemä komedia, jota IMDb arvostaa arvosanalla 8,1 ja valitsenkin tähän biisiksi leffan klassikkoveisun. Sitten joskus aikanaan, kun aika minustakin jättää (kyllä, niinkin tulee kaiken logiikan mukaan käymään), toivon tämän soitettavan hautajaisissa/muistotilaisuudessa. Hautajaiset on aina ikävä tilaisuus ja toivonkin, että ihmiset tuolloin osaisivat unohtaa surun hetket ja näkevät sen ”elämän valoisan puolen” ja itselle nauramisen taidon. Mutta ennen kaikkea, pää ylös ja kohti elämän uusia kokemuksia.

Ja kun jatketaan ”monttubileteemalla”, mainittakoon vielä, että toivon tuon seremonian ajoitettavan arkipäivälle. Miksi? Koska viimeisenä hyvänä tekonani haluaisin suoda kaikille sukulaisille ja ystäville palkallisen vapaapäivän töistä.

Koitin tarkistaa asiaa tähän liittyen, ilmeisesti ei ole kaikille ja kaikissa työehtosopimuksissa palkallinen, varsinkaan ystäville. Harmillista, "fuck the law".