Ei hyvä luoja
sentään kun on perse kipeä. Siis oikeasti, perse on todella kipeä
pyöräilyistä. Tällä hetkellä en toivo mitään niin paljon kuin
ummetusta loppuloman ajaksi.
Siinä missä eilen
oli ennen kirjoitusrupeaman alkamista matkaa vielä taitettavana 340
kilometriä, on sitä tällä hetkellä jäljellä 230 kilometriä.
Niin, kun jotain päättää tehdä, niin vittu sentään, se
todellakin tehdään. Jos tämän vuorokauden puolella vielä
tappaisi tuon 200 rajan. Jos enemmänkin menisi, niin en siitä kyllä
pahastuisi. Sen sijaan itkisin vain onnesta ja kivusta.
Eilisen kirjoittelun
jälkeen pidin yöllä vielä pienen tauon, kunnes päätin ottaa
niskasta kiinni ja ryhtyä polkemaan samalla katsoen tv:stä ”Family
Guyn” ja ”American Dadin” jaksoja. Kieltämättä vähän alkoi
olemaan siinä vaiheessa yötä jo henkien ja sielujen taistoa, että
jaksoin väsymyksessä polkea. Aamuherätyksen jälkeen poljin
perinteisen kympin lenkin sijaan huimat 15 kilometriä.
Sen jälkeen päivä
oli aika perinteisen mukaisesti edennytkin. Loman aikana on tullut
turhan paljon diskriminoitua salitreenejäni, joten päätin suunnata
sinne reilun viikon tauon jälkeen. Koomista tai ei, siellä oli
sitten kaksi (2) perheenisää treenailemassa ja raahanneet alle
kouluikäiset mukulansa paikan päälle. Käsittääkseni nämä isät
eivät ole parisuhteessa keskenään, mutta enhän minä mistään
mitään tiedäkään. Silmäni on ottanut huimia askeleita
(silmäniskuja?) kohti terveempää elämää, mutta ilmeisesti
jossain määrin se vielä pelästytti kakaroita, että tekivät aina suosiolla
kunniakujaa, kun siirryin paikasta toiseen. Salitreenini kuluikin
kävellen edestakaisin kunniakujaa pitkin. Tunsin itseni kerrankin
tärkeäksi, ehkä semisti myös koulukiusaajaksi.
 |
| Oon saletisti hot. |
No joo, siinä ne
päivän kohokohdat taisi ollakin. Fillarilla on tullut sitten
heitettyä lenkkiä lenkin perään leffoja katsoen. Rästilistalta
tulikin vedettyä pois ”Urhea” (”Brave”) sekä ”One Missed
Call”. Ei ehkä se maagisin leffapäivä, toinen oli aika hmv
(hajuton, mauton, väritön) animaatio ja toinen tavattoman paska
kauhuleffa. Vähän hämmästelinkin ”Urhean” saaneen parhaan
animaation ”Oscarin” tänä vuonna ”Räyhä-Ralfin” edestä.
IMDb:n arvosana 7,2 onkin mielestäni pahasti yläkanttiin tämän
kanssa. ”One Missed Call” olikin paska, siis oikeasti todella
paska ja sen IMDb:n arvosana 3,8 on vielä pahemmin yläkanttiin
annettu. Oikeasti, miksi näin paskoja kauhuleffoja jotkut viitsii
ylipäätään tehdä. Tai edes katsoa. Niin.
Tosiaan, tänään
on vielä haaveena rikkoa 800 poljetun kilometrin raja. Vielä
isompana haaveena olisi, että jotta saisin jo huomenna haasteen
päätökseen. Jos olisin vain heti alussa jaksanut, niin tämänkin
systeemin olisin saanut jo parissa viikossa hoidettua lomaltani pois.
Noh, aina ei voi osata ja onnistua, sanoi sika kun pekoniksi päätyi.
Huomenna olisi
yhtenä päivän ohjelmana saada tikit pois turvastani, muuten
kalenterini näyttääkin sopivan tyhjältä tämän suorittamiseen.
Kyllä tämä haaste tästä saadaan hoidettua, uskokaa pois vaan.
Päivän
musiikkiveisua en meinannut keksiä millään. Sitten keksin ehkä
parhaimman/paskimman biisin kuvastamaan tämän hetkistä olotilaa.
Tästä vähän ”Samwelliä” kuunneltavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti